Hrabalin romaani on ihastuttava, aidon veijariperinteen mukainen teos, josta löytyy humaania viisautta ja sydämellisyyttä. Lisäksi se on naseva läpileikkaus Tšekkoslovakian lähihistoriasta. Lukija yhtyy kernaasti Hrabalin maanmiehen Milan Kunderan sanoihin kirjailijakollegastaan: ”Bohumil Hrabal in maagisen Prahan aidoimpia ruumiillistumia, uskomaton sekoitus maanläheistä huumoria ja barokkimaista mielikuvitusta.”

Tarjoilin Englannin kuninkaalle on konstailematon yhdistelmä herkkää romaanitaidetta, aseistariisuvaa hellyyttä ja farssia. Eletään maailmansotien välistä Tšekkoslovakian ”kultaisen tasavallan” aikaa. Päähenkilö Ditie kohoaa tšekkihotellien hovimestareiden ja emäntien vähäisestä juoksupojasta arvokkaaksi hotellinomistajaksi. Saman tien hän pääsee poikuudestaan, rakastuu ja rikastuu. Yksinkertaista, eikö totta?

Ja silti: Bohumil Hrabalin kirjassa on hurjaa viehätysvoimaa, selittämätöntä imua, jota jokainen tarinaniskijä tavoittelee ääneensä. Sillä Hrabal onnistuu yllättämään – Ditien elämänkaaressa runollinen herkkyys saattaa äkkiä vaihtua huikeaksi parodiaksi.

Kun untuvikkomme vierailee Paratiisin ilotalossa, hänelle paljastuu naisen ihanuus kaikessa kauneudessaan. Kun Ditie rakastuu, on tilanteessa todellista dramatiikkaa. Kohteena on aistillinen voimistelunopettajatar, natsi, ja Ditien onneksi häntä lyhyempi. Sankarille kun ei ole kertynyt mittaa puoltatoistakaan metriä. Ja tottahan kapakassa tanssitaan: juhlarieha on parhaimmillaan, kun Ditien vieraana illastaa Abessinian keisari. Paistetun kamelin tyrmistyttävä tuoksu leijailee hotelli Pariisin ravintolasalissa.

Tšekkiläinen kirjailija Bohumil Hrabal (s. 1914) on toiminut lakimiehenä, rautatieläisenä, myyntimiehen ja teatterissa näyttämömiehenä. Hän on kirjoittanut useita romaaneja, novellikokoelmia ja elokuvakäsikirjoituksia. Suomeksi häneltä on ilmestynyt mustan huumorin ja absurdismin sävyttämä Tanssitunteja aikuisille ja edistyville (1964). Prahassa asuva Hrabal sanoo ainoiksi ystävikseen villikissoja ja terästettyä olutta.