Pauli on aikuiseksi tulossa, kun hän tulee sairaaksi. Äkkiä vain tulee hankala olo, on vaikea pysyä pystyssä. Hän joutuu sairauden ja hoidon kouriin, Kemiin, sitten Ouluun ja Helsinkiin.

Hyryn konkreettinen ja avara maailmankuva näkyy tässä romaanissa entistä selvemmin. Nuoren ihmisen sairaus, sopeutuminen, koti, jossa käydään, sairaala, jossa eletään pitkiä aikoja, yksin ja toisten seurassa, näistä aineksista syntyy lukijassa elävä yhteys päähenkilöön ja hänen elämäänsä.

”Makasin sängyssä ja mietin, että kuinka monenlaisia ihmisiä on sellaisia, jotka elävät vain muutaman päivän ja kuolevat, jotka kuolevat alle kymmenvuotiaina, jotka toisella kymmenellä odottavat tulevansa aikuisiksi, ja kuolevat, jotka kuolevat, kun tulevat aikuisiksi, jotka kuolevat keski-ikäisinä, jotka elävät hyvin vanhoiksi ja sitten kuolevat, sellaisia, jotka ovat vajaamielisiä ja sitten kuolevat, sellaisia jotka tulevat mielisairaiksi ja kuolevat. Ja on ihmisiä, jotka elävät terveinä ja viisaina ja keskustelevat tärkeä ja ihailtava ilme kasvoillaan ja nauravat ja tuntuu, että siitä koskaan ei tule loppua. En oikein tohtinut ajatella, että paranisin vielä joskus niin, että pääsisin pois ja saisin vielä elää”