Eräs tuttavani suositteli minulle Ian Rankinia ja hän sopiikin hyvin dekkariviikolle. Kiinnostukseni lisääntyi, kun huomasin, että kirjat sijoittuvat Edinburghiin. Edinburgh on niitä paikkoja, joissa haluaisin käydä, mutta en ole vielä tullut käyneeksi. Rankin kirjoittaa sarjaa, jossa päähenkilönä on komisario John Rebus. Musta kirja on sarjan neljäs osa. Lähikirjastossa ei sattunut olemaan varhaisempia osia. Tämän kirjan lukemista ei haitannut yhtään, vaikka en ollut lukenut Rebusin aikaisemmista tutkimuksista.

Rebus selvittelee Mustassa kirjassa maineeltaan epämääräisen Central Hotelin tulipaloa ja palon jäljiltä löytyneen ruumiin henkilöllisyyttä. Juttu on viisi vuotta vanha ja oikeastaan Rebusin pitäisi tehdä jotakin ihan muuta, mutta hän on jääräpäinen ja tutkii, mitä haluaa, kun on mielestään päässyt jäljille. Samaan aikaan hän yrittää korjata suhdettaan naisystäväänsä Patienceen. Rebusin velikin, entinen linnakundi, ilmestyy Edinburghiin ja hänellä on oma osansa juonessa.

Musta kirja toi minulle mieleen yksityisetsivädekkarit, vaikka Rebus on poliisi, eikä työskentele yksin. Kirja alkaakin Rebusin läheisen työtoverin pahoinpitelystä. Ehkä yksityisetsivämäisyys johtuu juonikuviosta, jossa kaiken takana on näennäisesti kunniallista elämäää viettävä suurrikollinen (tuo ei ole juonipaljastus, jahdattavan henkilöllisyys on tiedossa heti alussa). Yksityisetsiviin ajatuksen vievät myös rähjäiset pubit, pikkurikolliset ja suojelurahat.

Tämän luki ihan mielellään ja sarjan muita osia voisi myös lukea ajanvietteenä. Mutta ei Ian Rankin Henning Mankellin veroinen kirjoittaja ole, vaikka kansipaperin liepeessä niin vihjataan.