Zuckermann ratsastaa jälleen! Eikö Philip Roth koskaan kyllästy alinomaa lapsuudestaan ja patoutumistaan valittavaan ja niistä kirjoittavaan juutalaiskirjailijasankariinsa? Saammeko vielä kerran kuulla traumaattisesta nuoruudesta traumaattisessa juutalaisperheessä?

Kyllä! Philip Roth on kirjoittanut mukaansatempaavimman, älykkäimmän ja uskaliaimman romaaninsa sitten Portnoyn taudin. Käänteiselämää on kuin hullu keinu, joka heilauttelee lukijaa edestakaisin juutalaisessa sielunmaisemassa ja modernissa maailmassa. Romaanin tapahtumat ovat luku sinänsä: Roth punoo juoniaan nautinnollisen kekseliäästi ja ovelasti – ja älyttäen lukijansa jakso jaksolta uudelleen.

Kuka kirjoitta ja mitä? Mikä on totta ja mikä Zuckermannin uusinta proosaa? Kertooko Roth mitä Zuckermannille tapahtuu vai ovatko tarinat Zuckermannin kirjallisia päiväunia? Who cares? Käänteiselämää on häikäisevän terävä romaani ja tekniikaltaan ylivertainen bravuuriteos. Sitä on helppo lukea ja vaikea laskea käsistään.